Pikavisiitti Suomeen

Edellisestä kerrasta kun kirjauduin tänne blogisivulle onkin kulunut jo tovi. Mutta eipä siinä, onkin ollut vähän kaikenlaista. Koronasta toipumisen ja Kyproksen reissun jälkeen toukokuu kului työmatkoilla ja Alpeilla ja toimistolla painaessa, kesäkuu alkoi sekin tiukalla työrupeamalla ja pikaisella Suomen-reissulla.

Kävin edellisen kerran Suomessa liki vuosi sitten, ei ole ollut varsinaisesti asiaa. Helsinki-Vantaalla lentokenttä oli muuttunut tyystin, kotona hanavesi maistui uskomattoman hyvältä, söin pussikaupalla salmiakkia. Ajoin maalle isovanhempien luokse ja yritin olla hyödyksi; leikkasin nurmikkoa, pesin perunoita, kuunneltiin Järviradiota. Mietin, miten vanhat ihmiset pienenevät, kun lähtiessä halasin mummoa taas vähän alemmas.

Helsingissä muistin, miten pieni kaupunki onkaan, kun törmäsin sattumalta moneen tuttuun ja yhteen eksään (en moikannut). Siltä osin kaupunki on muuttunut tai minä unohtanut, että en osannut enää ratikkalinjoja yhtään ja kiersin tahtomattani Senaatintorin toistuvasti turhaan. Metroasemalla joku kertoi sekoittaneensa piimää ja kossua.

Juhlin syntymäpäivääni lempibaarissa lempinaamojen keskellä. Viimeinen vuosi alle kolmekymppisenä.

Tuntui monesti siltä, että nyt jos palaisi Helsinkiin, elämä olisi aika tasan samanlaista, kuin kolme vuotta sitten kun muutin pois: samoja ihmisiä samoissa paikoissa, samoja annoksia samoissa ravintoloissa. Samaan aikaan lohdullinen ja vähän ahdistava ajatus..