Filmirulla Kapkaupungista

Matkustin Etelä-Afrikkaan uuden vuoden aluksi. Olen ollut vähän hukassa, mutta puolitoista viikkoa Kapkaupungissa olivat hyvää aikaa ajatella, reflektoida ja etsiä uusia suuntia, osa enemmän pään sisältä, osa konkreettisempia.

Kuvasin kaksi rullaa filmiä. Cinestill 50D:tä kokeilin ensimmäistä kertaa ja kamerakaupan myyjä oli oikeassa, aurinkoisissa maisemakuvissa sen värit olivat kohdallaan, ja toisen rullan vakiofilmiäni, Kodakin Ultramaxia.

Yleensä kun matkustan, kohteessa on vain yhtä: vuoria, merta ja rantaa tai suurkaupunkia. Kapkaupungissa oli kaikkea. Kävin yhtenä päivänä surffaamassa Bloubergin rannalla, toisina hyvissä ravintoloissa (japanilais-perulainen Nikkei oli erityisen mainio), kolmantena ratsastusretkellä Franschhoekin viinitiloilla. Ja tietysti myös kiipeilemässä, kaksi kiipeilypäivää Pöytävuorella olivat todella ikimuistoisia, kerron kiipeilystä toiste lisää.

Aktiviteettien vastapainoksi lomalla teki hyvää myös vain olla. Majoituin kivassa naapurustossa ja kauniissa isossa talossa, istuskelin uimaaltaalla, nukuin päiväunia, en tehnyt mitään.

Kaupungilla kulttuurikohteista Zeitz Museum of Contemporary Art Africa oli yliveto ja betonibrutalismin ystävälle myös varsinainen arkkitehtuuripläjäys! Robben Islandin turistikierros oli ehkä kevyenpuoleinen, mutta paikassa tuntui silti sen raskaan historian takia tärkeältä käydä.

Maailman laidalle matkustamista huvin vuoksi on ollut viime vuosina yhä hankalampaa perustella itselleni. En kenties matkustaisi Kapkaupunkiin pelkästään pingviineitä katsomaan, mutta tätä matkaa olin suunnitellut vuosia, tapaamaan rakasta ystävää, ja reissu oli monin tavoin merkityksellinen.