Toukokuu Alpeilla tulee täydelliseen saumaan, kun Brysselissä EU-vaalien takia hiljenee. Nyt edessä on neljä viikkoa vuorielämää, ja kesäkuun EU-vaalien odottelua.

Vietin joulua kalliokiipeilyn parissa Espanjassa. Kiipeilyn osalta Costa Blanca yllätti iloisesti. Parhaimmillaan t-paitakelit ja mukavasti monia keskenään erilaisia kallioita lyhyen ajomatkan päässä majapaikasta.

Budva, tuo Balkanin Ibiza. Olin kuullut kohteesta etukäteen vähän ristiriitaisia kokemuksia, ja olisi Montenegrossa varmaan muunlaisiakin mestoja nähtäväksi, mutta reppureissun loppuun tahdottiin vain rentoja rantapäiviä. Niinpä Budvaan päätettiin mennä.

Kun kyselin makedonialaiselta tuttavalta, mitä hänen maassaan kannattaa nähdä, vastaus oli nopea: Matka-kanjoni on paras mahdollinen päiväretki Skopjesta.

Belgradista jatkettiin matkaa bussilla Pristinaan, Kosovon pääkaupunkiin. Tein aikanaan kandityöni yliopistolla valtioiden tunnustamisen oikeudellisista vaikutuksista, sivusin silloin Kosovonkin kansainvälisoikeudellista asemaa.

Kummallinen kesä, tavallaan on tapahtunut kaikkea ihan valtavasti, ja toisaalta tuntuu, että kesä on valunut sormien välistä jos nyt ei ihan hukkaan, niin vähän sinne päin kuitenkin.

Toukokuussa otettiin ystävien kanssa ilo irti pitkästä viikonlopusta ja päräytettiin Espanjaan kalliokiipeilemään. Viikon reissu tuntui pidemmältä, sillä kohteita oli useampi: ensin kiivettiin pari päivää Montserratissa, sitten pidettiin lepopäivä Barcelonassa kaupungilla ja loppuviikoksi ajettiin vielä Rodellariin.

Helmikuun lomaviikon oli tarkoitus olla laskettelureissu, mutta kun suunnitelmat painua perheen kanssa pohjoiseen eivät onnistuneet, aloin miettiä vaihtoehtoista kohdetta. Pikaiset Google-haut “surffaus Afrikassa” ja “suorat lennot Brysselistä” tuottivat tuloksena Senegalin.

Surffaaminen on yksi niistä lajeista, joiden kokeilemista olen suunnitellut jo pidempään. Joulureissu Marokon rannikolle oli mainio yhdistelmä rantaelämää, aloittelijaystävällistä surffausta ja leppoisaa oleilua. Eikä yhtäkään joululaulua.

Luontokadon torjunta on ilmasto- ja energia-asioiden ohella työssäni säännöllisesti agendalla. EU-kuviot vaihtuivat globaalille tasolle, kun pääsin joulun alla työn puolesta osallistumaan YK:n COP 15 -luontokokoukseen Kanadan Montrealissa.

Marraskuun alussa matkustin kiipeily-/vaellusreissulle Ecuadoriin. Kiipesimme Ecuadorin kolmanneksi korkeimmalle vuorelle Cayambelle 5790 metriin. Olin myös ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa, jännittävää!

Listailin tavoitteitani ensin alkuvuodelle ja sitten kuluneelle kesälle, ja nyt onkin vuoden viimeisen tällaisen tavoitepostauksen aika tälle vuodelle. Kesän kuviot sujuivat suunnitelmien mukaan, vietin hyvää aikaa Alpeilla, lenkkipoluilla ja ranskan kurssilla.

Viime kesän alppireissulta multa jäi vähän hampaankoloon. Olin silloin kuukauden Chamonix’ssa, ja tuntui, että silloin tuli mentyä vähän liian helppoja reittejä ja sellaiset isot ponnistelut ja omien rajojen etsimiset jäivät vähemmälle.

Olen kiivennyt, ja kiivennyt. Viime kesänä tuntui, että kiipesin vähän liian helppoja, tänä vuonna olen yrittänyt kovempaa. Välillä se on tarkoittanut riemukkaita onnistumisen kokemuksia, välillä sitä, että reiteiltä on tullut turpaan aivan sata-nolla.

Pyrähdin pääsiäisen viettoon Kyprokselle. Välimeren saari ei muutoin olisi varmaan kovinkaan korkealla mahdollisten matkalkohteiden listalla, mutta äitini asuu ja työskentelee täällä. Myös pikkuisko lensi päivää myöhemmin Helsingistä mukaan, joten perhelomalla ollaan.

Vihdoinkin! Lontoon Sky Garden on ollut paikka. jossa käymistä olen suunnitellut vuosikaudet, mutta olen aina ollut lippujen kanssa liian myöhään liikkeellä. Nyt kevään viikonloppureissulla vihdoin onnisti, ja sain liput ajoissa varattua.

Brysselissä tuntuu, että luonto on kaukana. Puistoja on toki, mutta sellaisia varsin trimmattuja ja siistejä. Sain kavereilta auton lainaan viikonlopuksi, ja raskaan työviikon päätteeksi keräsin kasaan porukan lauantaiksi retkelle.

Kevään reissuputki tuli päätökseensä, kiersin Eurooppaa ensin talvilajien parissa Norjasta Itävaltaan, sitten vielä työmatkalta Strasbourgista ystävien kanssa viikonlopuksi Pariisiin.

Keski-Eurooppa on kyllä maata pitkin matkustamiseen mainio: hyppäsin Brysselistä torstaina aamulla junaan ja illalla olinkin sitten Deutsche Bahnilla perillä Itävallan Innsbruckissa, josta kaverit hakivat Zillertaliin viikonlopuksi laskettelemaan.

Aloitin jääkiipeilyn talvella 2018 ja siitä lähtien olen joka talvi yrittänyt käydä nakuttelemassa edes vähän jäätä, ettei aivan unohdu, millaista hommaa se on. Tänä talvena innostuin ilmoittautumaan Pohjois-Norjassa Narvikin takana järjestettävään Arctic Ice Festival -jääkiipeilytapahtumaan.