Sarajevo - kulttuurien kohtauspaikka
Onnellisia päiviä ja ihana kaupunki ovat päällimmäiset ajatukseni, kun pitäisi sanoa jotakin Sarajevosta. Olin siellä kesän reissulla muutaman päivän, mutta pidempäänkin olisi viihtynyt. Joissakin kaupungeissa kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja olo sellainen, että on juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan.Kaupunkina Sarajevo muistutti minua vähän Jerusalemista. Samassa korttelissa saattoi ihan hyvin olla moskeija, kirkko ja synagoga kivenheiton päässä toisistaan. Eri kulttuurit ja uskonnot näkyivät kaupungilla vahvasti ja niiden sekoitus oli viehättävä. Osa kortteleista oli Itävalta-Unkarin ajalta tyyliltään todella eurooppalaisia, toisaalta varsinkin vanhassa kaupungissa puolestaan näkyi idän vaikutukset. Elävä sekoitus vähän kaikkea!Nähtävyyksiä Sarajevossa on kourallinen. Tunnetuin on Sarajevon laukausten tapahtumapaikka Latinalainen silta, josta ensimmäiseen maailmansotaan johtaneiden tapahtumien voi katsoa alkaneen. Baščaršija-aukiolla vanhassa kaupungissa on Sebilj, turkkilainen suihkulähde. Kansalliskirjasto oli viime vuosina kunnostettu entiseen loistoonsa, se oli myös vaikuttava. Vuonna 1984 pidettyjen olympialaisten jäljiltä kaupunkiin rakennettiin hauskan värikkäitä 80-luvun arkkitehtuurin tuotoksia.Lähihistoria näkyy myös monin paikoin katukuvassa surullisemmilta puoliltaan. Jugoslavian hajoamissodassa Sarajevo oli piiritettynä vuosia. Sarajevon ruusut ovat katuun punaisella maalattuja kohtia paikoissa, joissa on osunut. Hautausmaat kohoavat kaupungin laidoilla ja sen ulkopuolella teiden varsilla, rakennusten seinät ovat edelleenkin paikoin luodinreikiä täynnä.Kävin katsomassa joukkotuhosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Bosnian sodan aikaan kertovan näyttelyn, pieni museo löytyy kaupungin keskustassa. En suosittele herkimmille, setti oli todella graafinen kuvamateriaalin osalta. Pysäyttävää tulla muistutetuksi siitä, miten Euroopankin alueella on sodittu vielä minun elinaikanani. Myös Srebrenican kansanmurhasta olisi ollut Sarajevon keskustassa näyttely. Se jäi tällä kertaa väliin, mutta joku päivä haluaisin vierailla myös Srebrenican kylässä.Nähtävyyksien ja traagisuudessaan kiinnostavan historian sijaan Sarajevossa parasta on kuitenkin vieraanvarainen ja avoin tunnelma. Kahvittelin paikallisen kaverini kanssa, johon tutustuin viime talvena Budapestissa, oli kiva saada häneltä paikallisvinkkejä kaupunkiin ja vaihtaa kuulumisia.Missään muussa kaupungissa matkustaessani en myöskään ole ollut näin paljoa tekemisissä ihan tuntemattomien ihmisten kanssa. Hostellilla muut matkustajat olivat todella mukavaa ja seurallista väkeä, monet Sarajevossa jo ties kuinka monennetta kertaa. Kaupungilla tultiin juttelemaan useampaan otteeseen ventovieraiden toimesta, kohteliaasti ja ystävällisesti. Ikimuistoisin kohtaaminen oli puistossa juttelemaan tullut vanhempi ukko, joka osoittautui todelliseksi Sarajevo-tietopankiksi ja kertoi minulle kaupungin kulmista ja historiasta elävämmin ja paremmin, kuin yksikään varsinainen matkaopas olisi voinut. Yhtenä iltana kävin baarissa itsekseni ja seurue paikallisia nappasi minut hetkessä mukaan porukkaansa, vietimme todella hauskan illan.Jos ei tästä hehkutuksesta vielä käynyt ilmi, Sarajevo oli ehdottomasti yksi kesän reissun kirkkaimmista kohokohdista. Kaupunki vei sydämen täysin ja mietin jo, koska pääsen rymyämään Balkanille taas uudelleen.PS. Blogilla on nyt myös Facebook-sivu, jota seuraamalla saat tiedon uusimmista jutuista. Käy tykkäämässä!