Suleika Jaouadin kirja Between Two Kingdoms käsittelee vakavaa sairautta ja kuoleman läheisyyttä. Parikymppinen Jaouad on juuri muuttanut Pariisiin ja toteuttamassa toiveitaan ihmisoikeustyöstä, kun pienistä kummallisista oireista alkanut sairaus osoittautuu pahaksi leukemiaksi.

Ystäväni Katri Ylinen kirjoitti kirjan dokaamisen lopettamisesta. Uskon, että moni löytää tästä kirjasta tarpeellista, ehkä jopa elintärkeää, vertaistukea.

Olen ollut alkuvuodesta paljon kotona, puuhaillut kaikenlaisia arkisia pieniä asioita. Loppukevääksi on tiedossa taas kaikenlaista menoa ja seikkailua, mutta nyt on tehnyt ihan hyvää pesiä kotona kaikessa rauhassa. Tässä blogiinkin muistiin muutamia vähän sekalaisia kivoja juttuja viime ajoilta.

Marraskuu oli varsinainen kaupunkien kuukausi. Kävin Glasgow’ssa, Lontoossa, Strasbourgissa ja sitä ennen viikonloppureissussa Pariisissa. Odotin pari vuotta sitten Belgiaan muuttaessani tällaista elämää, jossa nopeat junat vievät kaupungista toiseen, ja jonka korona vei pois pitkäksi aikaa.

Vuonna 1935 Italia miehitti Etiopian viideksi vuodeksi, mutta Etiopia ei koskaan menettänyt itsenäisyyttään siirtomaavallan aikaan. Maaza Mengisten historiallisessa romaanissa The Shadow King etiopialaisten vastarintataistelijoiden ja italialaisten valloittajien tarinaa kerrotaan ennen kaikkea naisten näkökulmasta.

Vuorikiipeily- ja seikkailukirjat ovat olleet hyvää ajanvietettä, kun sattuneista syistä olen nyt viettänyt reilusti aikaa kotosalla.

Olen paikkojen suhteen helposti jumiutuvaa sorttia: jos jossakin viihtyy hyvin, siellä tulee helposti käytyä usein. Kantapaikoissa on tasaista turvallisuutta, jota kaipaan vastapainoksia varsinkin nyt, kun arki on aika vauhdikasta ja vaativaa.

Lyonista oli ennakkoon vaikea saada otetta, mutta parissa päivässä lämpeninin lopulta kaupungille. Erityisen vaikuttavia olivat valtavat seinämaalaukset.

Olin liikkeellä Lontoossa yksin ja käytin aikaa ihanaan tyhjäntoimittamiseen ja kaupungilla notkumiseen vailla sen kummempaa agendaa. Yhden poikkeuksen kuitenkin tein, menin nimittäin British Museumiin.

Mia Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin on voimauttava lukukokemus. Nykypäivän reissuliisalta alkavat valittamisen aiheet ehtyä, kun vertaa tämän päivän matkasuunnittelua satoja vuosia sitten kartoittamattomille alueille ja vuosikausien seikkailuille lähteneisiin naisiin.

Kuten joka vuosi, syksy on saanut laiskistuneen lukijan takaisin kirjojen sivuille. Kirjamessuviikko varsinkin lietsoi mielihalua hamstrata kirjapinoja yöpöydälle ja käpertyä peiton alle lukemaan.

Toimittaja-valokuvaaja Emma Vepsä liftaisi Moskovasta Afganistaniin keskellä talvea ja kirjoitti siitä kirjan. Asfalttivolgaa etelään (Atena, 2018) on inspiroiva matkakirja, josta välittyy vahva luotto ihmisten hyvyyteen.