Chamonix, taas

“Tervetuloa takaisin laaksoon”, kirjoitti vuokranantaja sähköpostiinsa tammikuussa, kun sovimme vuokra-asunnon yksityiskohdista.

Nuo pienet sanat ovat olleet usein ajatuksissa kevään aikana niissä hetkissä, kun hermo on ollut kireällä ja energiat matalalla. Toukokuu Alpeilla tulee täydelliseen saumaan, kun Brysselissä EU-vaalien takia hiljenee.

Kevät on ollut kohtalaisen seesteinen, olen viettänyt paria pientä reissua lukuunottamatta epätavallisen paljon aikaa kotona Brysselissä. Arki on koostunut töistä ja treenaamisesta, ei mitään erikoista. Ihan mukavaa vaihtelua, kun viime vuosina on tullut sinkoiltua suuntaan ja toiseen.

Hyppäsin aamuyöstä Brysselissä Uberiin ja lensin Geneveen. Bussin ikkunasta alkoi näkyä lumihuippuisia vuoria, tutut maisemat virtasivat ikkunan takana. Tuntui, kuin olisi tullut kotiin.

Tällä viikolla pyyhälsin vielä EU-parlamentin tämän toimikauden viimeiselle täysistuntoviikolle Strabourgiin töihin. Kummallisen tyhjä olo, kun viiden vuoden työputki tuli tavallaan päätökseen. Nyt edessä on neljä viikkoa vuorielämää, ja kesäkuun EU-vaalien odottelua.

Toukokuu ei varmastikaan ole kiipeilyn kannalta paras aika olla Chamonix’ssa, tällä hetkellä täällä on enemmänkin hiihtokelit. Toisaalta nautin täällä olemisesta vuodenajasta riippumatta, ja loppukesästä edessä olevaa puolimaratonia varten lenkkipolkujen ja vaellusreittien kanssakin saa aikaa kulumaan.

Ylämäkitreenit on jo aloitettu.