Työmatkalla YK:n luontokokouksessa Montrealissa
Luontokadon torjunta on ilmasto- ja energia-asioiden ohella työssäni säännöllisesti agendalla. EU-kuviot vaihtuivat globaalille tasolle, kun pääsin joulun alla työn puolesta osallistumaan YK:n COP 15 -luontokokoukseen Kanadan Montrealissa.
Luontokokoukset ovat YK:n ilmastokokousten vähemmän tunnettu kaksonen. Toisin kuin vuosittain pidettäviä ilmastokokouksia, luontokokouksia ei järjestetä joka vuosi. Tämänkertainen luontokokous oli alun perin tarkoitus pitää jo syksyllä 2020 Kunmingissä Kiinassa, mutta koronan takia se lykkääntyi useaan otteeseen ja paikkakin muuttui Montrealiin.
Ykkösaihe COP15:ssa oli asettaa uudet kansainväliset tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä, eli Global Biodiversity Framework, GBF. Tämä sopimus on luonnolle suunnilleen sama kuin Pariisin sopimus ilmastolle – selkeä käännekohta luonnon monimuotoisuuden suojelulle sekä lajien ja elinympäristöjen tilan parantamiselle.
Suojelutavoitteiden asettaminen ei tietenkään tarkoita mitään, jos keinoja ja resursseja niiden toteuttamiseen ole. EU:n ja muiden kehittyneiden maiden halukkuus tukea rahallisesti kehittyvien maiden mahdollisuuksia toteuttaa ympäristötavoitteita oli paikan päällä ollessamme neuvotteluissa iso jumi. Erimielisyyksiä oli sekä rahoituksen määrästä että siitä, perustetaanko luontotavoitteiden edistämiseksi uusi rahasto, vai käytetäänkö jo olemassa olevia instrumentteja, kuten ympäristörahasto The Global Environment Facilityä.
Tapasimme viikon aikana paljon neuvottelujen johtajia, eri maiden ministereitä, EU:n ympäristökomissaarin, paljon eri järjestöjen ja alkuperäiskansojen edustajia, nuoria luontodelegaatteja, tutkijoita ja vaikka ketä. Kokouskeskuksen käytävillä vastaan osui jopa yllättävän monta tuttavaa.
Lopulta, jotakuinkin aikataulussakin, neuvotteluissa saattiin aikaan varsin toiveikas sopu: kolmannes maailman maa- ja vesialueista suojellaan, ja muidenkin tavoitteiden osalta kunnianhimo alkaa olla kohdallaan.
Itse Montrealista ei kaupunkina tullut nähtyä juuri mitään. Kerrostalot olivat korkeita, kaduilla paljon tilaa autoille, keli ensin kolea ja sitten luminen. Montreal sijaitsee Kanadan ranskankielisellä alueella, joten siltä osin oli kotoisaa asioida Brysselistä tutulla arkikielellä. Kokouskeskuksen viereisessä korttelissä oli mahtipontiseen vanhaan pankkiin perustettu kahvila, Crew Cafe. Kahvi oli hyvää ja pytinki pramea, mutta palvelu järjettömän hidasta.
Yhtenä iltana käytiin katsomassa NHL-lätkää, se oli mainio kurkistus Montrealin meininkiin vähän eri kulmasta kuin vain kokoushuoneista. Centre Bell -areena oli lähes täynnä, kun kotijoukkue Canadiens kohtasi Anaheimin. En ole erityisen ahkera penkkiurheilija, mutta olihan siinä tunnelmaa, kun kotijoukkue onnistui tekemään pari maalia ja yleisö mylvi tyytyväisenä. Valitettavasti vierasjoukkue vei lopulta matsin.
Jos joskus päädyn Kanadaan toistamiseen, olisi siistiä nähdä vähän enemmän luontoa. Nyt vajaan viikon kokousmatkalla kun ei varsinaisesti tullut maisemia katseltua.
