Jäätikkökurssi Jostedalenissa
Kesäreissun viimeinen viikko kului Adventure partnersin järjestämällä jäätikkökurssilla Norjan Jostedalissa. Kursseja järjestetään sekä aivan aloittelijoille että jatkotasolle. Ilmoittauduin jatkokurssille, koska tavoitteenani oli oppia itsenäiseen vuorilla liikkumiseen tähtääviä taitoja, joihin jatkokurssilla pystyttiin syvällisemmin perehtymään.Samalle kurssille sattui myös Sopivasti hukassa -blogia kirjoittava Suvi, jonka poimin matkalta Oslosta kyytiin. Ajettiin Oslosta Jostedaliin ja parkeerattiin mukavaan leirintään jäätiköltä laskevan joen varteen.
Kurssi alkoi seuraavana aamuna, ensimmäisenä päivänä rymyttiin lumella. Harjoiteltiin self-arrestia, köysistössä liikkumista ja lumiankkureiden tekemistä. Lumiankkureiden tekeminen oli hyvää harjoitusta, lumi kun on itselleni selvästi vieraampi elementti ja välineet siinä varmistamiseen uusia tuttavuuksia. Siirtymä kalliokiipeilystä kylmiin olosuhteisiin tuntui alkuun työläältä, lähestymisnousu rankalta, vuoristokengät painavilta ja koko homma vähän hakemiselta.
Toisena päivänä mentiin kauniille Nigardsbreenin jäätikölle ja liikuttiin juoksevilla varmistuksilla köysistönä jäätiköllä. Kulki paremmin, ryhmän jäsenten kanssa kommunikaatio parani ja tunnelma oli tosi hyvä. Jokainen johti vuorollaan porukkaa pitkin jäätikköä harjoitellen reitin hakua ja varmistamista, koko ajan yhdessä keskustellen ja koko porukan kannustaessa toisiaan. Jääkiipeilykokemus auttoi, kun piti pujotella pitkin jäätikön poimuja ja muotoja, raudat ja ruuvit upposivat pehmeää, huokoiseen jäätikköjäähän hyvin.
Vuoristossa ja jäätiköillä liikkuessa kun voi tulla vastaan kaikenlaisia yllätyksiä, joihin pitäisi pystyä reagoimaan. Railopelastuksen oppiminen oli yksi asia, jota olin kurssilta erityisesti odottanut. Sen äärelle päästiin kolmantena päivänä.
Lähestyminen Tuftebreenin jäätikölle vuoristokengillä oli aika kova puserrus, kun nousumetrejä jyrkällä polulla kertyi reippaasti. Hiki virtasi. Kun pääsimme jäätikölle, etsimme sopivan kolon. Jokainen laskettiin sinne vuorotellen, ja kaverit rakensivat taljan, jolla sitten "pudonnut" nostettiin. Taljan rakentamiseen useampi toisto toi jonkunlaisen käsityksen, siitä, miten homma toimii, mutta kertaus tulee varmasti tarpeen vielä monta kertaa, jotta tosipaikan tullen kaikki sujuisi kunnolla.
Neljäntenä päivänä tehtiin retki, jonka tarkoituksena oli harjoitella kurssin aikana opittuja taitoja. Me lähdimme Nigardsbreenin jäätikköä ylöspäin ja pääsimme lopulta puikkelehtimaan polveilevaan ja haastavampaankin jäätikköön. Erityisen mieleenpainuva oppi oli paluureitin huomioiminen, sillä epätasaisella jäätiköllä takaisin lähtöpisteeseen suunnistaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Lopuksi kerrattiin vielä kerran railopelastusta, tällä kertaa talja syntyi jo aika sukkelaan.
Viimeisenä kurssiaamuna pidettiin leirintäalueen pihassa vielä kertausta erilaisten taljojen rakentamisesta, köyttä pitkin nousemisesta ja harjoiteltiin köysipaarien rakentamista. Kotimatkalle lähdettiin yhtä matkaa ja lopun purkukeskustelu koko viikosta pidettiin lähikylässä hampurilaisten äärellä.
Kurssiviikko oli fyysisesti kohtuullisen rankka, mutta päiväohjelma vaihteli sopivasti ja koko ajan oppi paljon uutta. Jostedal oli paikkana tosi kiva: laaksossa vuorten keskellä jäätiköiden ympäröimänä tuli hyvällä tapaa sellainen olo, että on kaukana arjesta ja sivistyksestä. Eniten sain itse tältä kurssilta irti uusien asioiden lisäksi ihan vain kasvaneena itseluottamuksena omiin taitoihin. Lisäksi kouluttaja Kari Heimonen oli selvästi osaava ammattilainen ja kurssiporukan yhteishenki hyvä, oli ilo liikkua päiviä yhdessä.