Lofootit
Lofootti-reissu osoitti taas kerran, että kannattaa sanoa "kyllä" vaikka vähän pelottaisi. Että kannattaa rohkeasti lähteä, kun kysytään mukaan, vaikka tiedossa olisikin matka kauas mukavuusalueelta. Kuvankauniilla saarilla opin viikossa paljon itsestäni, kiipeilystä, omista rajoistani ja niiden ylittämisestä.
Päätin siis lähteä viikon trädikiipeilyreissulle Norjaan, ennen kuin olin käynyt kertaakaan kiipeilemässä ulkokallioilla edes Suomessa. Matkaseurana enemmän tai vähemmän ventovieraita hardcore-ulkoilmaihmisiä. Vielä lähtöaamuna olin vähän kauhuissani siitä, minne olinkaan itseni tunkenut mukaan.
Hyvin kuitenkin meni, noin pääpiirteittäin. Voisin toki kirjoittaa siitä, miten pakkasin aivan täysin puutteellisesti ja palelin hytisten siihen asti, että sain ostettua ylikalliin takin itselleni. Voisin kirjoittaa siitä, miten viimeisinä päivinä olin fyysisesti niin loppu, että joka ikistä lihasta kivisti ja kolotti. Tai siitä, miten uusavuttomaksi itseni hetkittäin tunsin, sillä minähän en ole mikään luontoihminen.
Kerron kuitenkin paljon mieluummin siitä, miten uskomattoman kaunis paikka Lofootit on. Siitä, miten minne tahansa majapaikkana toiminut asuntoauto pysäytettiin, olivat maisemat ihan järjettömän hienot. Kerron mielelläni siitä, miltä suolainen merivesi tuoksuu, kun rannasta tyrskyjen melkein hipoessa kiipeilytossun pohjia lähtee kömpimään kallion päälle. Kerron lampaista, jotka pötköttelivät keskellä tietä vailla huolta huomisesta. Kerron turskankuivatustelineistä tien varrella ja pienistä kylistä, jotka näyttivät postikorteista karanneilta.
Viikossa meikäläisestä ei saanut koulittua trädikiipeilijää, mutta sillä ei ole mitään väliä. Viikossa pääsin silti kiipeämään ensimmäisiä usean köydenpituuden reittejä ja muutenkin kasvamaan kiipeilijänä ja ihmisenä, näin kamalan kuluneesti asia ilmaisten. En ihan heti keksi parempaa tunnetta, kuin pitkän reitin huipulla heilutella varpaita auringon paistaessa ja turkoosin meren kimmeltäessä jossain kaukana alhaalla.
Lofooteilla tajusin myös ripauksen siitä, mistä luontoihmiset aina vouhottavat: tällä pallolla on aika monta ihan mieletöntä mestaa ihmeteltäväksi. Vuoristopurot ja vesiputoukset, kalliot ja rantahiekka, pohjoisen valoisat kesäyöt. Ensi kesänä tulen uudelleen.
// Climbing trip to Lofoten Islands, Norway. Tired, but super happy.