Surffaaminen on yksi niistä lajeista, joiden kokeilemista olen suunnitellut jo pidempään. Joulureissu Marokon rannikolle oli mainio yhdistelmä rantaelämää, aloittelijaystävällistä surffausta ja leppoisaa oleilua. Eikä yhtäkään joululaulua.

Kevään reissuputki tuli päätökseensä, kiersin Eurooppaa ensin talvilajien parissa Norjasta Itävaltaan, sitten vielä työmatkalta Strasbourgista ystävien kanssa viikonlopuksi Pariisiin.

Keski-Eurooppa on kyllä maata pitkin matkustamiseen mainio: hyppäsin Brysselistä torstaina aamulla junaan ja illalla olinkin sitten Deutsche Bahnilla perillä Itävallan Innsbruckissa, josta kaverit hakivat Zillertaliin viikonlopuksi laskettelemaan.

Pikkusiskoni saapui viime perjantaina Brysseliin lomalle, parasta! On ollut outoa asua näinkin pitkään ulkomailla ilman, että perhettä ja kavereita on voinut kyläillä. Matkailurajoitusten helpottaminen vihdoin onkin todella tervetullut uutinen, vaikka korona-variantteja edelleen piisaakin.

Olen paikkojen suhteen helposti jumiutuvaa sorttia: jos jossakin viihtyy hyvin, siellä tulee helposti käytyä usein. Kantapaikoissa on tasaista turvallisuutta, jota kaipaan vastapainoksia varsinkin nyt, kun arki on aika vauhdikasta ja vaativaa.

Jotkut paikat tuntuvat hetkessä omilta. Sellaisilta, joista ajattelee saman tien, että jos asuisin tässä kaupungissa, kävisin täällä usein. Le Kitchen Café Lyonissa on juuri tällainen paikka.