Freyr: Belgian suurin ja mahtavin kiipeilykallio, joka sijaitsee Dinantin kaupungin lähellä Meuse-joen varrella. Kesäkuussa vietin siellä suunnilleen joka viikonlopun kavereiden kanssa hikoilemassa seinällä. Vastoin kaikkia odotuksia, kiipeily on helleaallonkin aikana kulkenut todella hyvin.

Brysselissä tuntuu, että luonto on kaukana. Puistoja on toki, mutta sellaisia varsin trimmattuja ja siistejä. Sain kavereilta auton lainaan viikonlopuksi, ja raskaan työviikon päätteeksi keräsin kasaan porukan lauantaiksi retkelle.

Lähimatkailu jatkuu. Lähdimme huhtikuun viimeisenä viikonloppuna ystävieni kanssa Belgian rannikolle Oostduinkerkeen. Ainakaan minulle paikka ei ollut ennalta tuttu, mutta Oostduinkerken rannikolla on hiekkadyynejä, joista iso osa on luonnonsuojelualuetta.

Vaikka ikkunan takana täällä Brysselissä sataakin tänään lunta, on kevät jo pitkällä. Listasin syksyllä talven treenitavoitteita tosissani, mutta niinpä vaan korona pisti täällä Belgiassa kiipeilyhallit lokakuun lopussa kiinni, eivätkä ne ole sen jälkeen oviaan avanneet.

En edes tiennyt Meisen kasvitieteellisen puutarhan olemassaolosta, ennen kuin kaverini ehdotti sunnuntairetkeä sinne. Se oli aivan loistava idea, kasvihuoneet olivat korona-aikaankin tosi kiva retkikohde Brysselin tuntumassa.

En oikeastaan tiennyt Belgiassa meren äärellä olevasta Oostenden kaupungista yhtään mitään muuta, kuin että Oostenden rantaa kehuvat kaikki.

Olen paikkojen suhteen helposti jumiutuvaa sorttia: jos jossakin viihtyy hyvin, siellä tulee helposti käytyä usein. Kantapaikoissa on tasaista turvallisuutta, jota kaipaan vastapainoksia varsinkin nyt, kun arki on aika vauhdikasta ja vaativaa.