Koronavuosi 2020 alkaa olla ohitse. Instagramin huippuyhdeksikkö saa tämän erikoisvuoden näyttämään sitten kuitenkin omaan silmääni melko tavalliselta.

Tulin viikko sitten Suomeen, ensin etätöihin ja sitten joulunviettoon. Kahden "tikkua nenään" -kokemuksen ja kahden negatiivisen testituloksen jälkeen olen viettänyt aikaa lähinnä siskon nurkissa Helsingissä.

Lokakuun lopun kiipeilyreissun jälkeen elämässäni on tapahtunut varsin vähän. Keski-Eurooppa käy parhaillaan läpi toista erää tiukkaa korona-lockdownia, joten suunnilleen kaikki mahdollinen täällä Belgiassa on ollut kiinni ja kiellettyä.

Haluan olla ihminen, joka sanoo ennemmin kyllä kuin ei. Niinpä kun belgialaisten kiipeilykaverien chatissa kysyttiin, kiinnostaako jotakuta lähteä lokakuun lopussa Saint Légeriin, sanoin kyllä.

Kun matkailu on edelleen koronan takia jäissä, on ollut aikaa sukeltaa oikein kunnolla arkistojen aarteisiin. Kymmenen vuotta sitten, lokakuussa 2010, oltiin perheen kanssa Lähi-idässä.

Viikonloppusoturien sarjassa tällä kertaa vuorossa Alsace. Itselleni alue Ranskan ja Saksan rajalla on tuttu vain ja ainoastaan työreissuista Strasbourgiin.

Kiipeilykesä 2020 oli koronasta huolimatta tosi onnistunut. Paljon hyviä päiviä niin Belgiassa ja Luxemburgissa paikallisilla kallioilla kuin Alpeilla vuoristomaisemissa. Nyt kun ulkokausi alkaa olla kasassa, olen yrittänyt keksiä tulevalle talvelle tavoitteita ja tekemistä.

Sain Instagramissa useampia kyselyjä tämän kesän Chamonix-reissun aikana kiivetyistä reiteistä ja ajattelin jakaa vastaukseni myös täällä blogin puolella täydennettynä myös parin vuoden takaisen retken reittisuosituksilla.

Eipä mennyt kuin pari viikkoa viime kerrasta, kun kurvattiin taas auton nokka kohti Luxemburgia kiipeilyretken merkeissä. Vaikka Keski-Euroopassa intiaanikesä on tuonut hellelukemiin yltävän lämmön takaisin, on ilmassa silti syksyn tuntua.

Kun minnekään muualle ei oikein pääse menemään, niin naapurimaahan Luxemburgiin sentään pääsee koronarajoituksista huolimatta. Houkuttelin kaverini kiipeilyretkelle Berdorfiin viime viikonlopuksi, ja se olikin loistoidea.

Epävarmuus leimasi kesän suunnitelmia, kuten tietysti kaikilla muillakin. Kesäkuun puolella ilmoittauduin kuitenkin alppikiipeilyn tekniikkakurssille Chamonix'hin. Vuorilla on helppoa pitää väliä ihmisiin ja kesä ilman kiipeilyä tuntui tympeältä ajatukselta.

Kotimaanmatkailun kiinnostavimpia kohteita ovat kansallispuistot. Vietin heinäkuuta Suomessa ja yksi siellä olon kohokohdista oli vaellusretki siskojen kanssa Seitsemisen kansallispuistoon.

Kiitos koronakevään, menivät suunnitelmani kevään reissujen osalta melko metsään. Kesäkuun loppupuolella päätin siirtää etätoimistoni Brysselistä suosiolla Suomeen ja majailla siellä käytännössä koko heinäkuun ajan.

En oikeastaan tiennyt Belgiassa meren äärellä olevasta Oostenden kaupungista yhtään mitään muuta, kuin että Oostenden rantaa kehuvat kaikki.

Osallistuin toissa kesänä rokotetutkimusmatkalle Beninissä, Länsi-Afrikassa. Tuttavallisemmin ripulireissuksi ristityn matkan tarkoituksena oli kokeilla kehitteillä olevaa ripulirokotetta. Nyt tutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu.

"Näinä aikoina" aika saa kummallisia määreitä. Ennen koronaa, korona-aikana. Päivä toisensa jälkeen kuluu suunnilleen samanlaisena, vain mieliala ja säätila vaihtelevat, usein samankaltaiseen suuntaan.

Vuorikiipeily- ja seikkailukirjat ovat olleet hyvää ajanvietettä, kun sattuneista syistä olen nyt viettänyt reilusti aikaa kotosalla.