Marraskuu oli varsinainen kaupunkien kuukausi. Kävin Glasgow’ssa, Lontoossa, Strasbourgissa ja sitä ennen viikonloppureissussa Pariisissa. Odotin pari vuotta sitten Belgiaan muuttaessani tällaista elämää, jossa nopeat junat vievät kaupungista toiseen, ja jonka korona vei pois pitkäksi aikaa.

Törmäsin Geiykbayirin kiipeilyalueeseen ensimmäistä kertaa muistaakseni Pipo silmillä -blogissa muutama vuosi sitten enkä sen jälkeen ollut juuri suonut paikalle ajatuksia. Marraskuussa oli viikko lomaa töistä, ja kun löyhät suunnitelmat lähteä kiipeämään Espanjaan tai Kreikkaan kariutuivat, muistin yhtäkkiä Geyikbayirin.

Vietin elokuussa kuukauden Ranskassa Chamonix’ssa kiipeilemässä, yritin huiputtaa Matterhornin Sveitsissä, palasin pikaisesti Belgiaan, kävin työreissulla Strasbourgissa, kiipesin yhden viikonlopun halkeamia Saksassa ja sitten lensin Kyprokselle, palasin Belgiaan, pyyhälsin uudestaan töihin Strasbourgiin ja niin edelleen…

Alkukesä Keski-Euroopassa on saanut kaupunkilaishiirenkin haaveilemaan luonnon rauhasta. Brysselistä kotimaahan matkustaessa oli toivelistani kärjessä olikin lähinnä painua metsään. Pirkanmaan ja Keski-Suomen kansallispuistoista useampi on jo tullut tutuksi aiempina vuosina.

Pikkusiskoni saapui viime perjantaina Brysseliin lomalle, parasta! On ollut outoa asua näinkin pitkään ulkomailla ilman, että perhettä ja kavereita on voinut kyläillä. Matkailurajoitusten helpottaminen vihdoin onkin todella tervetullut uutinen, vaikka korona-variantteja edelleen piisaakin.

En edes tiennyt Meisen kasvitieteellisen puutarhan olemassaolosta, ennen kuin kaverini ehdotti sunnuntairetkeä sinne. Se oli aivan loistava idea, kasvihuoneet olivat korona-aikaankin tosi kiva retkikohde Brysselin tuntumassa.

Tykkään aloittaa uuden vuoden jollakin reissulla. Viime vuonna olin työmatkalla (niin, sellaisiakin joskus oli!) ja jatkoin siitä Alpeille jääkiipeilemään. Tänäkin vuonna suunta oli vuorille, Ranskan Brianconiin.

Haluan olla ihminen, joka sanoo ennemmin kyllä kuin ei. Niinpä kun belgialaisten kiipeilykaverien chatissa kysyttiin, kiinnostaako jotakuta lähteä lokakuun lopussa Saint Légeriin, sanoin kyllä.

Kun matkailu on edelleen koronan takia jäissä, on ollut aikaa sukeltaa oikein kunnolla arkistojen aarteisiin. Kymmenen vuotta sitten, lokakuussa 2010, oltiin perheen kanssa Lähi-idässä.

Viikonloppusoturien sarjassa tällä kertaa vuorossa Alsace. Itselleni alue Ranskan ja Saksan rajalla on tuttu vain ja ainoastaan työreissuista Strasbourgiin.

Sain Instagramissa useampia kyselyjä tämän kesän Chamonix-reissun aikana kiivetyistä reiteistä ja ajattelin jakaa vastaukseni myös täällä blogin puolella täydennettynä myös parin vuoden takaisen retken reittisuosituksilla.

Eipä mennyt kuin pari viikkoa viime kerrasta, kun kurvattiin taas auton nokka kohti Luxemburgia kiipeilyretken merkeissä. Vaikka Keski-Euroopassa intiaanikesä on tuonut hellelukemiin yltävän lämmön takaisin, on ilmassa silti syksyn tuntua.

Kun minnekään muualle ei oikein pääse menemään, niin naapurimaahan Luxemburgiin sentään pääsee koronarajoituksista huolimatta. Houkuttelin kaverini kiipeilyretkelle Berdorfiin viime viikonlopuksi, ja se olikin loistoidea.

Epävarmuus leimasi kesän suunnitelmia, kuten tietysti kaikilla muillakin. Kesäkuun puolella ilmoittauduin kuitenkin alppikiipeilyn tekniikkakurssille Chamonix'hin. Vuorilla on helppoa pitää väliä ihmisiin ja kesä ilman kiipeilyä tuntui tympeältä ajatukselta.

Kotimaanmatkailun kiinnostavimpia kohteita ovat kansallispuistot. Vietin heinäkuuta Suomessa ja yksi siellä olon kohokohdista oli vaellusretki siskojen kanssa Seitsemisen kansallispuistoon.

En oikeastaan tiennyt Belgiassa meren äärellä olevasta Oostenden kaupungista yhtään mitään muuta, kuin että Oostenden rantaa kehuvat kaikki.

Osallistuin toissa kesänä rokotetutkimusmatkalle Beninissä, Länsi-Afrikassa. Tuttavallisemmin ripulireissuksi ristityn matkan tarkoituksena oli kokeilla kehitteillä olevaa ripulirokotetta. Nyt tutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu.

Periaatteeni on, että kun matkustan kauas, yritän olla kohteessa mahdollisimman kauan. Niinpä Kilimanjaron kiipeilyreissun päälle varasin matkan järjestäneen Aventuran kautta lisäksi kaksi päivää safarilla Tansaniassa.

Afrikan mantereen korkeimpana vuorena Kilimanjaro on haluttu kiipeilykohde Tansaniassa. Matkalla opitun viisauden mukaan kokemuksen ja koettelemuksen raja on välillä häilyvä, mutta mitä useammat yöunet omassa sängyssä on takana, sitä vaikuttavammalta kokemukselta koko matka tuntuu.

Alan olemaan mestari työ- ja huvireissujen yhdistelyssä, vuoden ensimmäinen matka oli taas tällainen kombo. Pyyhälsin suoraan Strasbourgin työviikon päätteeksi Alpeille jääkiipeilemään viikonlopuksi.